Erämaan kutsu

Aamu valkeni Sparksissa pikkupakkasessa, kun edessä oli matka halki Nevadan karun erämaan. Highway 95 johdatti Fordia kohti yöpymispaikkaa ennen Kuolemanlaakson koitosta. Beattyn keidas tavoitettiin puoli kolmen aikaan iltapäivällä parin pikaisen stopin jälkeen. Lähes joka kylän vakiopaikka McDonalds toimi välipalapaikkana Hawthornessa ja toinen pysähdys tapahtui Tonopahissa. Liikenne reitillä oli todella vähäistä, lähinnä muutamia rekkoja nähtiin ja yksinäinen Kelju K Kojootti jolkotteli yllättäen kaikessa rauhassa yli tien, harmi ettei kameralle saatu sitä talletettua. Näissä maisemissa tieinsinöörillä on ollut pitkä viivoitin, sillä pitkiä suoria oli toinen toisensa perään. Nyt sitä tosiaan toivoi, ettei auto hajoaisi ainakaan tänne keskelle ei-mitään.

Walker Lake

Hawthorne, taustalla Mount Grant 11239 ft ( 3425 m)

Beattyn "keskusta" käsitti lähinnä yhden huoltoaseman ja muutaman saluunan sekä motelleja. Atomic Innin vastaanotto aukesi vasta kolmelta, joten oli hyvää aikaa tutustua alueeseen tarkemmin. Joskaan paikassa ei ollut paljoakaan tutustumista, kulahtaneen näköisiä taloja ja useat pihat puolillaan erilaista rojua. Taisimmekin olla motellin ainoat asiakkaat, saimme huoneen eturivistä tien varrelta. Ohikulkijoita ei ollut riesaksi asti, muutama aasi kyllä oli menossa saluunalle päin. Onneksemme huoneemme oli tosi siisti ja uni maistui käytyämme maittavalla iltapalalla KC's saluunassa.

Death Valleyn kansallispuistossa ajettu matka kulki Beattysta Furnace Creekin ja Zabriskie Pointin kautta, tiet 374 ja 190. Kolmisen tuntia vierähti vieläkin karummassa maastossa kuin edellinen päivä. Tiet olivat kuitenkin hyvässä kunnossa, varsinkin pääväylän pinta oli kuin samettia. Sää oli edelleen aurinkoinen ja 70 m merenpinnan alapuolella sijaitsevassa vierailukeskuksessa lämpömittari näytti lukemaa 64 Fahrenheitia eli n.18 astetta Celsiusta. Auringon paahde sai ilman tuntumaan kuitenkin paljon lämpimämmältä ja voi vain kuvitella miten tuskainen se voi kesähelteellä ollakaan !  Kojootin jahtaamasta Roadrunnerista eli Maantiekiitäjästä saatiin napattua jopa kuvakin. Loppureitti Las Vegasiin kuljettiin tietä 160 Pathrumpin suhteellisen ison keskittymän läpi.

Portti Kuolemanlaaksoon Nevadan puolelta

16 mailia alamäkeä

Merenpinnan alapuolella

Roadrunner

Zabriskie Point