Kohti villiä länttä

Torstaina tarkoitus oli mennä pariksi päiväksi tutustumaan Suurten Kanjonien ihmeelliseen maailmaan, mutta ihmeellisyys muuttui ihmetykseksi, kun aamuinen nettikäynti sääsivustolla ennusti talvimyrskyn olevan tulossa Flagstaffiin. Googlemaps-karttasivu käyttöön ja vaihtoehtoista reittiä suunnittelemaan. Arizonan eteläosaan Tucsoniin päin oltiin seuraavaksi menossa ja tie 93 johdatti sopivasti puolimatkan krouviin Wickenburgiin. Rajanylitys Arizonan osavaltion puolelle tapahtui kuitenkin ennakoidusti Hoover Damilla. Samalla aikavyöhyke vaihtui Mountain Standard Time:ksi, +1h.

Vesiallas

Pala patoa

Alajuoksu

Seinämää

Ennuste lumentulosta piti paikkansa ja tällaisia nettikamerakuvia löytyi netistä perjantaina. Ei ihan kesärengaskelit..

Interstate 40

Grand Canyon tiedote

Maisema Arizonassa oli näkymältään hieman vihreämpää kaktuksineen kuin Nevadassa. Sadekuuroja saatiin välillä ja loppumatka ajettiin jo pimeässäkin, mutta lumi- ja pakkasalue sentään vältettiin.

Ensi vuonna 150 vuotta täyttävä Wickenburg on aitoa länttä eikä mikään teemapuisto, kuten asia paikan omilla sivuilla ilmaistaan. Todella siisti Super8 sijaitsi sopivasti kilometrin päässä kaupungin ytimestä, jossa perjantainen aamupäivä sujui mukavasti lämpimässä museossa. Kahdessa kerroksessa oli esillä mm. alueen historiaa kuvaavaa esineistöä oikeassa ympäristössään ja westerntaiteen näyttelyitä. Lounaalla poikettiin pittoreskissa kuppilassa.

Entisajan General Store

Vankilapuu

Horseshoe Cafe

Kuurosateinen ilta päättyi jouluparaatiin ja elokuvaan nimeltä Argo. Vanhan Saguaro-elokuvateatterin popcorn-tiskin tyttöset tiedustelivat kohteliaasti kotimaatamme. Arvelivat ensin Englantia ja Irlantia (?) joten annettiin vinkki, että Venäjän länsinaapurissa. Siihen ehdottivat Saksaa ja Ranskaa, johon oli jo pakko paljastaa, että Suomesta, sen oikean Joulupukin maasta. Ei tainnut vieläkään ihan aueta.

Tahatonta taidetta